2.11.1988

Halikon kihlakunnanoikeuden päätös 17.6.1987

Asianomaisen lääninsyyttäjän ja C:n, D:n ja E:n sekä F:n kohdaltaan asianomistajina ajamista syytteistä kihlakunnanoikeus on, kuultuaan vaatimuksista A:ta sekä saatuaan A:n mielentilasta asiantuntijalääkäreiden ja lääkintöhallituksen lausunnot, päätöksessään lausunut selvitetyksi kysymyksessä olevilta osin seuraavaa:

A oli

1) Salossa 15.11.1986 tahallaan aiheuttanut C:n ja D:n tyttärelle ja E:n sisarelle, Halikosta olleelle B:lle verenpurkautumia kaulalle kuristamalla tätä erään riidan yhteydessä kurkusta ja

2) Halikossa 16.11.1986 ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä B:ltä tämän vanhempien asunnossa säilytetyn Tikka-hirvikiväärin, kymmenen siihen soveltuvaa patruunaa ja aseen kantolaukun sekä pitänyt kivääriä ja ampumatarvikkeita hallussaan, vaikkei hänellä ollut aseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa, sekä

4) Perniössä 18.11.1986 F:n asunnossa tahallaan surmannut siellä olleen B:n ampumalla tätä mainitulla kiväärillä kolmasti siten, että ensimmäinen luoti oli aiheuttanut haavan ohimoon, toinen lävistänyt rintakehän vasemman ylälohkon ja murskannut olkavarren ja kolmas tunkeutunut vasemman lapaluun kohdalta poikittaissuunnassa läpi B:n vartalon murskaten muun muassa selkärangan ja aiheuttaen välittömästi B:n kuoleman, minkä lisäksi F:n omistama kiinteistö oli vahingoittunut luodeista. Sen vuoksi ja katsoen mielentilatutkimuksen suorittaneen lääkärin ja asianomaisen sairaalan ylilääkärin lausuntojen mukaisesti, ettei A:ssa ollut todettu sen asteista psyykkistä häiriintymistä, joka olisi rikosoikeudellisesti alentanut hänen syyntakeisuuttaan, kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla 1) kohdan pahoinpitelystä 1 kuukaudeksi vankeuteen, rikoslain 7 luvun 1 §:n ja 38 luvun 6a §:n 1 momentin sekä ampuma-aselain 1 §:n 1 momentin ja 6 §:n nojalla 2) kohdassa mainituista yksin teoin tehdyistä irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttöönottamisesta ja ampuma-aseen ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta 3 kuukaudeksi vankeuteen sekä rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla 4) kohdassa kerrotusta taposta 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Kun nämä rangaistukset ja A:lle samalla F:n kotirauhan rikkomisesta tuomittu 3 kuukauden vankeusrangaistus yhdistettiin, A:n oli suoritettava 8 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistus, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 18.11.1986-16.6.1987 vastaavat 7 kuukautta vankeutta.

Sen ohessa A on velvoitettu suorittamaan C:lle, D:lle ja E:lle korvaukseksi B:n hautaus- ja perunkirjoituskuluista yhteensä 15.210 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 7.013 markkaa 50 penniä, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 17.6.1987 lukien. Vielä A on velvoitettu korvaamaan F:lle luotien aiheuttamasta kiinteistön vaurioitumisesta 3.750 markkaa, asunnon siivouskuluista 800 markkaa ja muualla asumisesta ennen asunnon siivoamista aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa sekä oikeudenkäyntikuluista 3.990 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 17.6.1987 lukien. Valtiolle A on velvoitettu korvaamaan ruumiinavaus- ja kuljetuskustannuksia 1.061 markkaa 97 penniä ja todistelukustannuksia 650 markkaa 80 penniä.

Turun hovioikeuden päätös 30.10.1987

C, D ja E sekä F ja A ovat hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. A on vaatinut, että syyte 1) kohdan pahoinpitelystä hylätään kokonaan ja että 2) kohdassa hänen syykseen luettu irtaimen omaisuuden luvaton käyttöönottaminen katsotaan vain omavaltaiseksi käyttöönottamiseksi sekä että hänen katsotaan tehneen 4) kohdan tapon täyttä ymmärrystä vailla olevana ja joka tapauksessa erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. Rangaistusten osalta A on vaatinut, että taposta tuomittua rangaistusta alennettaisiin ja että muista hänen syykseen jäävistä rikoksista tuomittaisiin vain sakkorangaistus. Korvausten osalta A on vaatinut, että hautauskustannuksista suoritettavaa korvausta alennettaisiin 4.500 markalla sekä että kiinteistön vaurioitumisesta suoritettava korvaus alennettaisiin 500 markkaan ja siivouskuluista suoritettava korvaus 300 markkaan.

Hovioikeus on todennut, että A:n mielentilatutkimuksen toimittanut oikeuspsykiatrian erikoislääkäri oli lausunnossaan esittänyt, ettei A:lla ollut todettavissa sen asteista psyykkistä häiriintymistä, joka olisi olennaisesti alentanut hänen syyntakeisuuttaan, ja katsonut, että A oli tehnyt teot täydessä ymmärryksessä. Sairaalan ylilääkäri oli yhtynyt lausuntoon. Lääkintöhallitus oli, saatuaan mainitut lausunnot, puolestaan katsonut, että A oli persoonallisuuden piirteistään johtuen kieltänyt todellisuutta avosuhteen B:n kanssa ollessa mitä ilmeisimmin rikkoutumassa. Tilanteessa, jossa hän ei enää ollut voinut tosiasioita väistää, hän oli ollut usean vuorokauden ajan uneton, ahdistunut ja miettinyt itsemurhaa sekä puolustusmekanismien pettäessä toiminut tavanomaisesta käyttäytymisestään erittäin poikkeavalla tavalla. Lääkintöhallitus oli katsonut, että A oli tekojen aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla.

A:n ennen surmaamisrikosta tavanneiden henkilöiden kertomuksista oli pääteltävissä, että A oli ennen tekoa ollut jossain määrin masentunut. A:n käyttäytyminen ei kuitenkaan ollut ollut siinä määrin poikkeavaa, ettei hän olisi kyennyt sitä kontrolloimaan taikka ettei hän olisi kyennyt käsittämään tekojensa tosiasiallista luonnetta. Huomioon ottaen myös, että mielentilatutkimuksesta ilmenevän mukaan A:ssa havaitut depressiivisyys, ahdistuneisuus ja realiteettitajun heikkeneminen olivat pääasiallisesti kehittyneet surmaamisrikoksen jälkeen, hovioikeus on katsonut, ettei A:n kyky käyttäytyä lainmukaisesti ollut hänen psyykkisistä ominaisuuksistaan johtuen tekojen tapahtuessa ollut alentunut. A oli siten tehnyt teot täydessä ymmärryksessä.

Kihlakunnanoikeus ei ollut mitannut A:lle 2) ja 4) kohdassa tuomittuja rangaistuksia niin, että ne olisivat olleet oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. 2) kohdassa tuomittu rangaistus oli noihin seikkoihin nähden liian ankara ja 4) kohdassa tuomittu rangaistus liian lievä.

Hautauskuluista tuomittuun korvaukseen sisältyi korvausta hautakivestä 7.500 markkaa. A oli kiistänyt vaatimuksen määrältään ja myöntänyt korvauksen määräksi hautakivestä 3.000 markkaa. Esitetyn selvityksen mukaan B oli haudattu sukuhautaan, jolle kyseinen hautakivi oli asetettu. A oli velvollinen korvaamaan hautakivestä vain B:n osuuden, joksi oli arvioitava A:n myöntämät 3.000 markkaa.

F oli vaatinut korvausta kiinteistön vaurioitumisesta 3.750 markkaa. A oli kiistänyt vaatimuksen määrältään ja myöntänyt korvauksen määräksi 500 markkaa. F:n vaatimusta korjauskustannuksista oli huomioon ottaen, että jutussa esitetyistä valokuvista oli todettavissa kiinteistölle aiheutuneet vauriot, pidettävä liiallisena. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioiden vahingon määrä oli 1.500 markkaa.

F oli vaatinut kiinteistön siivoamisesta korvausta 800 markkaa. A oli myöntänyt korvauksen määräksi 300 markkaa. F:n esittämien laskujen mukaan kiinteistöä olisi siivonnut neljä henkilöä yhteensä kahdeksan tuntia kunkin tuntipalkan ollessa 100 markkaa. Huomioon ottaen valokuvista ilmenevän kiinteistön siivoustarpeen väitetyksi tehdyn työn määrä sekä myös siitä maksettu tuntipalkka olivat liiallisia. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioiden korvattava määrä oli A:n myöntämät 300 markkaa.

F:llä oli ollut tarvetta asua tapahtuman jälkeen muualla. Hänelle tästä tuomittu korvaus 1.000 markkaa oli kuitenkin huomioon ottaen, että hän oli asunut sisarensa luona ja että asumistarve ei ollut ollut muutamaa päivää pitempi, liiallinen. Arvioitu korvaus muualla asumisesta oli 500 markkaa.

Hovioikeus on, todettuaan 2) kohdan oikeaksi rikosnimikkeeksi yhdellä teolla tehdyt luvattoman käyttöönottamisen, ampuma-aserikoksen ja ampuma-aserikkomuksen sekä rikoksiin sovellettaviksi lainkohdiksi ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 1 §:n 1 momentin, 5 §:n ja 5a §:n sekä rikoslain 38 luvun 6a §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n, alentanut rangaistuksen tässä kohdin 1 kuukaudeksi vankeutta ja korottanut 4) kohdassa taposta tuomitun rangaistuksen 9 vuodeksi vankeutta. Hylättyään vielä kotirauhan rikkomisesta ajetun syytteen ja vapautettuaan A:n siitä tuomitusta rangaistuksesta hovioikeus on yhdistänyt A:lle 1), 2) ja 4) kohdassa tuomitut rangaistukset 9 vuoden 20 päivän vankeusrangaistukseksi, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 11 kuukautta 12 päivää. Vähennys vastasi vapaudenmenetysaikaa 18.11.1986-29.10.1987. Sen ohessa hovioikeus on alentanut A:n maksettavaksi tuomitun korvauksen hautaus- ja perunkirjoituskuluista 10.710 markaksi sekä korvaukset F:n kiinteistön vaurioitumisesta ja siivoamisesta, edellisen 1.500 markaksi ja siivouskulut 300 markaksi sekä korvauksen muualla asumisesta aiheutuneista kuluista ennen siivousta 500 markaksi, kaikki määrät kihlakunnanoikeuden tuomitsemine korkoineen. Oikeudenkäyntikuluja ja valtiolle tuomittuja korvauksia koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi.

Perustelut

A on kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ymmärtänyt ampuvansa tahallaan surmaamistarkoituksessa B:tä lähietäisyydeltä kolme eri kertaa hirvikiväärillä. Hän on valmistellut tekoaan harkitusti ja toiminut johdonmukaisesti aina laukauksiin saakka. A:n on näin ollen täytynyt käsittää tekonsa tosiasiallinen luonne ja oikeudenvastaisuus. Avosuhteen väistämättömään katkeamiseen liittyneet unettomuus, ahdistuneisuus ja itsemurha-ajatukset todellisuuden kieltämisineen eivät ole jutussa esitetty muu selvitys huomioon ottaen heikentäneet A:n mahdollisuuksia säädellä toimintaansa niin olennaisesti, että hänen olisi sen johdosta harkittava tapon tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulos jää syyntakeisuutta koskevalta osalta näillä ja muutoin hovioikeuden esittämillä perusteilla pysyväksi.

A velvoitetaan suorittamaan C:lle, D:lle ja E:lle yhteiseksi korvaukseksi heillä jutusta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa.